Syksyn satoa

Ihana syksy ja mukavat hetket metsässä! Tämä syksy on minun osalta mennyt pennun kanssa kävellessä joten meikäläinen ei ole tarvinnut montakaan laukausta ampua. Vaan se ei minua haittaa, mukava kävellä metsän rauhassa kauniina päivänä ja katsoa pennun hölmöilyä. Suurin sijaiskärsijä on ehdottomasti ollut saksanseisoja Iita. 5,5 kk vanha Karu ei tietenkään metsässä irtoa kovin kauas joten olen ottanut Iitan mukaan ja sillä tavalla saanut Karun irtoamaan vähän. Joskus se juoksee kauaskin Iitan mukana, etenkin jos on hajuja mutta siinä vaiheessa kun Iita häippäsee jonnekin 100 metrin päähän niin Karu on hiippaillut takaisin minun luokse. Iita on 6,5 v ja erittäin varma ja laajahakuinen metsästyskoira. Ongelmana on ollut Iitan tiedottamattomuus eli ennen koira ja lintu jäi joskus löytämättä. Metsästyksen sähköistymisen myötä Iitakin kulkee tutkapanta kaulassa joka ilmoittaa milloin koira on seisonnalla. Näin se Iita nykyään löytyy ja lintu siinä samassa, kätevää. Iita-parka joutui tosiaan monena päivänä kulkemaan minun ja Karun mukana eikä se varmasti ollut sille aivan helppoa henkisesti. Yhtenä päivänä Iita seisoi komiasti ja ajattelin, että Karu olisi voinut säestää sitä niin mitä vielä, Karu lähti seuraamaan hajuvanaa Iitan edestä ja vot, sieltä lähti 20 metrin päästä iso metso. Iita katsoi minua aika tyrmistyneenä siinä vaiheessa. Toisena kertana oltiin teerien metsässä ja Iita seisoi kovin arkoja teeriä pariin otteeseen ja Karu törmäsi niihin kaikkiin. Karu ei siis todellakaan vielä seiso, ei sinnepäinkään. Eikä se minua haittaa mutta Iitaa kylläkin :D Yhtenä päivänä Iita oli jo erittäin epätoivoinen kun sille ei ollut mitään vielä tippunut minun toimesta ja niimpä se toi mulle suurin piirtein syliin yhden pyyn. Me jallitettiin sitä hetken mutta sitten se lensi semmoiseen ryteikköön että luovutin. Iita oli kyllä syystäkin pettynyt minuun :D
Nohh, onneksi Janne on tiputtanut Iitalle pari koppeloa ja pyyn. Tosin sen pyyn kanssa kävi niin, että Karu ryösti sen myöhemmin ja pisteli suihinsa. Tässä vaiheessa ajattelin että eipä tuo kylmän linnun nouto näytä muodostuvan ongelmaksi. Kutsuin itse asiassa Karun luokse pari kertaa ja se olisi kiltisti luovuttanut sen pyyn minulle. Siitä olin erittäin tyytyväinen. Koska pyy oli jo niin muusina niin annoin sen syödä sen. Nyt varmaan moni kauhistelee mutta en ole tuosta huolissaan ;)
Myös Hirmu the pystykorvalle on ammuttu tänä syksynä koppelo. Sillä on ollut ongelmana puusta löytö mutta se on nyt parantunut huomattavasti. Hirmun haku on välillä liian kapeaa mutta hajujen löytyessä se irtoaa ihan kivasti. Hirmu on myös haukkunut karhua Ruotsissa, ampua ei voinut mutta on se vaan aika hurja Hirmis!


Karulla on hyvä nenä ja se lähtee herkästi seuraamaan nenäänsä mutta se juoksee kyllä lintuihin vielä pahki. Positiivista on ettei se (vielä) myöskään ajata niitä ollenkaan. Koska jos niin olisi niin se sais pysyä pois metsästä kunnes tottis on hanskassa. Sitäkin ollaan harjoiteltu ja nyt olen ottanut kaksi vanhaa pakkokonstia käyttöön. Toinen koskee luoksetuloa ja sitä treenaan nyt hihnassa niin että sanon tänne ja heti otan liinasta luokse. Sen Karu on oivaltanut aika nopeasti joten nyt vois pidentää liinaa. Toinen on maahanmeno jossa yksinkertaisesti pyydän maahan ja samalla painan Karun maahan. Tämä on vielä sillä asteella että Karu pitää koko hommaa vähän leikkinä joten tämä poika ei pienistä pakotteista tosiaankaan paineistu! :D Tämän lisäksi me vielä harjoitellaan myös tokoa ja liikeiden opettelu on Karulle helppoa mutta niinhän se yleensä seisojalle on, motivaatio on sitten ihan toinen asia ;)
Karu on myös tiedottanut eka kertaa - tosin saalis ei ehkä ollut niin mieluinen. Olin kävellyt Karun kans metsässä ja tultiin sitten tielle. Karu pysähtyi ja jäi tuijottamaan mua. Sitten se meni vähän matkaa takaisin metsään ja katsoi taas mua. Lähdin seuraamaan mua kun se vei mua johonki. Lopulta se pysähtyi ja katsoi minua ylpeänä. "Saalis" oli ihmisjätös... Karu oli tohkeissaan löydöstään muttei onneksi alkanut kierimään siinä ennen kun sain vietyä sen pois siitä. Toiminta oli kuitenki hieno, ehkä se saalis on joskus toista maata :D
Karu ei myöskään (vielä) välitä poroista mutta muutaman kerran on tehnyt mieli sanoa erittäin rumasti Voitto-griffonille kun se parhaansa mukaan yrittää opettaa Karua huonoille tavoille. Nimittäin Voitto lähtee haukkumalla porojen luokse mutta se ei kuitenkaan onneksi jaksa ajaa niitä. Ikävä kyllä Karu ottaa Voitosta mallia joten siinä saa olla vähän tarkkana.
Olen vielä tänä syksynä ollut mukana hirvenpyynnissä ja ihan mukavaa puuhaa se on sekin. Meidän seuralla on 71 lupaa joten töitä riittäisi!!! Tosin parikymmentä lupaa on "pankissa" mutta kaadettavaa ois silti 50. Tähän mennessä on kadettu kai jotain 25-30 joten urakkaa riittää. Itse en ole vielä kaatanut yhtään itse, lähin kävi 250 metrin päässä ja se kaadettiin poikien toimesta jotka olivat lähempänä kun minä. Karukin sai käydä ihmettelemässä hirveä ja onhan koirat syöneet aikamoiset määrät hirvenlihaakin!
Ensi viikolla olisi tarkoitus vielä tehdä yksi reissu tunturiin seisojien kanssa. Reissua varjostaa nyt kuitenkin Iitan terveystilanne. Iitalla todettiin viime keväänä sydämen sivuääni. Nyt syksyllä sillä on mennyt kahdesti peräpää alta yllättäen ja hetkellisesti. Emme tiedä liittyykö nämä kaksi asiaa toisiinsa mutta ensi viikolla Iita käy perusteellisissa tutkimuksissa jossa toivottavasti jotain selviää.
Ikävä kyllä nämä karvaiset kaveritkin vanhenevat ja joskus sitä unohtaa kuinka nopeasti se tapahtuukin. Pidämme nyt kuitenkin peukkuja ettei Iitalla olisi mitään vakavaa koska tämä koira kyllä viihtyy sohvan nurkassakin mutta koskaan se ei ole niin elossa kun metsässä riistahajujen keskellä. Näin se vaan on.