Pakkonoudosta vesityökokeeseen kuukaudessa.

Karu on aina kanniskellut kaikkea tavaraa ihan omatoimisesti ja olen myös antanut sille kannettavaksi riekon siipiä ym. En siis ihan osannut odottaa, että kun otan pakkasesta telkän niin se nyrpisteli aika lailla. Lopulta se sitten pitkin hampain sitä suostui kantamaan kun Voitto-griffoni osoitti merkkejä siitä, että kantaminen kyllä onnistuu pikkukoiralta pian paremmin kun seisojalta :D Tässä vaiheessa Karu osasi jo uida hyvin joten päätin ihan kylmiltään kokeilla lähtiskö se kuitenkin hakemaan sitä telkkää jos sen heittäis veteen. No eipä hakenut mutta onneksi olin heittänyt sen semmoiseen paikkaan että sain sen ite sieltä pois.
Tässä vaiheessa päätin että palikat on pidettävä erillään ja lintunouto on treenattava kuntoon ihan omana elementtinä. Helpointa olisi varmaan ollut harjoitella esim. heinäsorsalla tai fasaanilla mutta miksi hyviä lintuja pitäisi semmoiseen haaskata kun seisojan kuitenkin olisi noudettava mitä sen käsketään noutaa?
Siispä hankin muutaman lokin ja päätin aloittaa jonki sortin pakkonoudon. Samaa metodia olen käyttänyt aiemmilla koirilla ja kaikki ne on lopulta noutaneet hyvin. Nouto on kuitenkin niin suuri osa seisojan elämää että se kannattaa treenata edes jossain muodossa kuntoon, vaikkei koskaan kokeeseen meniskään.
Aloitin harjoitukset kuta kuinkin heinäkuun ekalla viikolla ja tein silleen että laitoin Karun istumaan viereeni ja laitoin sille linnun suuhun. Tämä on tietenkin koiralle epämiellyttävää ja siinä pyrin aina välttämään sitä, ettei sattuis koska niin käy helposti. Mutta siis, suu auki ja lokki suuhun. Ja heti kun lintu oli hetken ollut pito-otteessa niin lintu pois ja palkka tilalle. Itse suosin halvimpia mahdollisia lihapullia :D Monet ei käytä pakkonoudossa mitään palkkaa mutta olen aina ollut sitä mieltä, että tulokset tulee paljon nopeammin jos koira saa palkkaa. Se ikään kuin kannattaa.
Kuten arvata saattaa niin Karu inhosi sitä koko hommaa ja alussa kun otin lokin pakkasesta niin se lähti litomaan :D Mutta niin me harjoiteltiin, pieni tuokio aamuin illoin. Koira viereen, lokki suuhun, lokki pois ja lihapullaa tilalle. Ja aina on se sama epätoivo alussa että tästä ei tuu kyllä yhtään mitään. Vaan niin sitä saa hämmästyä kun tulee se päivä (meillä noin viikon jälkeen) kun koira vahingossa itse avasi suunsa ja nappas hetkeksi lokin suuhun. Vielä sen jälkeenkin jatkettiin harjoituksia varmaan viikon verran samoissa merkeissä mutta nyt Karu tuli jo itse tyrkylle harjoituksia varten eli jotain ehdolllistumista oli tapahtunut.
Päätin sitten edetä ja viedä koko homma ulos pihalle. Paras hetki tälle oli kun Karu oli ollut vähän aikaa yksin kotona koska aina kun tulen kotiin niin se yrittää miellyttää mua kantamalla mulle tavaroita. Siispä, tulin kotiin ja hain heti lokin ja lihapullat ja ulos pihalle. Nakkasin lokin kenttään ja kappas, sieltähän se tuotiin mulle käteen :) Tässä vaiheessa Karu alkoi olemaan jo innoissaan lokista ja kun otin sen pakkasesta niin meinas viedä multa pussin kädestä.
Aloin tässä vaiheessa pikkuisen jo vaatia, että pitäisi istua alas kun lokki luovutetaan mutta tärkeintä oli edelleen että saisin linnun käteeni eikä koira tiputtaisi sitä. Aina kun Karu tiputti lokin niin vaadin sitä ottamaan sen ja jos se pikkuisenkaan jäi tuijottamaan lokkia niin kävin laittamassa sen lokin sille suuhun. Se ei ole enää ongelmallinen toimenpide sen jälkeen kun koira on siihen ikään kuin ehdollistettu.
Lopulta oli sitten pakko lähteä katsomaan, että voiko palikoita yhdistellä eli noutaako Karu lokkia vedestäkin. Noutoharjoitukset teimme paljolti jäätyneellä lokilla mutta vesinoutoa varten lokki oli sulatettava ja se on taas sitten vähän pahahajuisempi ja verisempi kun jäisenä. Nohh, ei muuta kun sulannut lokki joonatan pussiin ja rantaan. Tein ensin pari kuivan maan harjoitusta ja Karu oli heti että yök. Nohh, ei muuta kun pakkonoutoa pari kertaa ja lopulta lintu tuli käteen.
Sitten paiskasin lokin veteen ja Karu kävi kääntymässä sen luona ja tuli pois. Ei siis muuta kun itse jorpakkoon... Ja tässä vaiheessa pidän sitä tosi tärkeänä että itse menee sinne jorpakkoon koska koiran tulee tietää, että pakkonouto pätee myös vedessä! Koira kiinni ja linnun luokse ja niinhän se kannettiin yhteistuumin rantaan. Sitten toinen samanlainen rundi. Mutta sitten kaksi viimeistä heittoa meni niin, ettei minun tarvinnut kun kävellä rantaveteen niin lintu tuli sieltä.

Tässä vaiheessa me sitten oltiin kun ilmoitin Karun syksyn ekaan vesityökokeeseen täällä Oulussa. Ensimmäisestä pakkonoutopäivästä oli kulunut noin kuukausi. Pikkuisen kylmähermoista ehkä mutta jostain on aloitettava.
Päivää ennen vesityötä otin taas lokin ja Karun rantaan ja tehtiin kentsut. Kertaakaan ei tarvinnut saatella veteen eli lintu kyllä tuotiin kiltisti. Vain luovuttamisessa oli hieman ongelmia eli yhden kerran tiputti rannalle eikä ehtinyt aina istahtamaan. Kerran vähän pyöri rannalla ennen kuin lähti uimaan mutta lintuun tarttumisessa ei ollut mitään ongelmaa.
Vesityökokeessa meillä oli tuomarina Kukkosen Mervi joka minusta on tosi hyvä nuorten koirien tuomari eli ts ei nipota liikaa. Sain Karun istumaan ja se tuijotti niin tiiviisti sitä lokkia että pelkäsin jo että lähteeköhän se ennen käskyä. Mutta komensin sitä tiukasti ja nakkasin lokin jorpakkoon. Karu lähti heti käskystä mutta sitten vähän jappasi siinä rantavedessä ees taas ennen kun lähti uimaan. Ui sitten reippaasti ja tarttui komeasti lokkia kaulasta. Karu kantoi lokin hienosti suoraan minun luokse mutta minä varmistelin ja otin siltä lokin jo vähän ennen kun tuomari antoi luvan ja ennen kun Karu istahti. Ajattelin kylmästi, että mieluummin nyt suht onnistunut suoritus koiralle alle niin mennään sitten korottamaan. Olin sitten hieman ihmeissäni kun Mervi lykkäsi meille 4 pistettä (ajattelin itse kolmea) :D
Olin enemmän kun tyytyväinen ja nyt en sitten tiedä jaksanko lähteä korottomaan. Pitää katsoa sorsastuksen jälkeen jos poika pääsee tositoimiin niin vois sitten ehkä käydä vielä kerran tekemässä sen homman vimpan päälle :)
Ei tämä kuitenkaan tähän lopu, kokeita ajatellen niin pitää nouto vielä niposiistiä silleen että istuu kunnolla kun luovuttaa. Se ei ole mikään ongelma koska osaa sen kyllä tehdä esim. tavan puukapulalla. Niin, ja täytynee kokeilla että kelpaako Karulle fasu noutolinnuksi kun se lokki on nyt niiiiin ihana :D :D
Tässä vaiheessa on taas helppo hymyillä kun on homma hoitunut mutta heinäkuun ekalla viikolla olisin taas voinut vannoa ettei koira nouda ikinä :D

Voihan vesi.

Tänä vuonna tuntui ettei jäät ja lumi sula ikinä. Vaan niin ne pikkuhiljaa lähtivät. Joessa oli vielä jäätä ja sohjoa kun Karu päätti että tuonne voi mennä. Tämä oli positiivista kehitystä sillä pentuna se ei oikein välittänyt mennäkään veteen. Ajattelin jo viime kesänä että jos pentu ei opi uimaan niin vuoden ikäiselle roikaleelle se opettaminen saattaa olla vähän raskaampaa.
Sitä mukaan kun jäät lähtivät aloin heittelemään sille keppiä veteen ja se haki niitä innokkaasti. Ajattelin että ehkä se oppii helpolla uimaan. Mutta ei.
Aika äkkiä tuli selväksi että vesi on kivaa ja siellä pulikoiminen mutta uiminen on hieman pelottavaa.
Hoksasin jossain vaiheessa, että Karu ei itse asiassa niin kauheasti jännitä itse uiminen vaan se uimaan lähteminen eli se hetki kun pohja pettää tassujen alta.
Meidän venerannassa on semmoinen paikka jossa ei tule äkkisyvä vaan siinä on isolla alueella sama syvyys. Ranta on tosin todella kivinen mutta se taas ei haittaa Karua. Sinne kun Karu paineli niin se ui pieniä pätkiä koska se syvä tuli hyvin hyvin loivasti eli se ei edes oikein huomannut sitä. Mutta selväksi tuli, että ihan helpolla se ei itse noin vaan lähtisi uimaan.
Toukokuun 22 päivä otin sit uikkarit esille ja päätin, että käyn vähän auttamassa sitä. Lämpötila oli noin 14 astetta mutta aurinko lämmitti. Veden lämpötila oli saletisti alle 10. Eipä siinä muuta kun tutulle hiekkakuopalle ja vaatteet veks. Karu tuli aika kiltisti mun perässä eka kerran ja yritin vain saada sitä uimaan tuettuna. Se onnistui ihan hyvin etujalkojen suhteen mutta takajalkoja se ei käyttänyt. Tuin sitä mahan alta mutta parempi on vetää pikkuisen hännästä niin takajalatkin alkaa potkimaan.
Lopulta menin sen kans sitten niin syvälle että oli pakko uida (molempien...). Kyllä poika sitten ui mutta aika hätäisesti. Kokeilin vielä pari kertaa mutta sitten olin NIIN jäässä että luovutin. Vesi oli kyllä niin kylmää etten itse asiassa heti lämmenyt vaikka laitoin vaatteet päälle ja hyppelin rannalla. On suoranainen ihme etten tullut kipeäksi, ei ihan maailman paras ajatus mutta... :D
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että ei se varmaan auta muu kun itse uida Karun kanssa ja yrittää saada sille vähän itseluottamusta hommaan. En ole koskaan kannattanut semmoista hommaa että koira heitetään yksin veteen opettelemaan. Hyvähermoinen koira kyllä senki kestää mutta toisten koirien uiminen on sen seurauksena myös jäänyt, ainakin pitkäksi aikaa.
Mulle on sanottu että kyllä se lähtee kun on sorsia tai nakkelet edes kuollutta sorsaa sille.
Muutaman kerran rannalla on ollut sorsia ja se on innokkaasti lähtenyt niiden perään mutta se ei silti ui eli sekään ei toimi. En ole myöskään sulattanut sille sorsaa koska viime vuonna kylmän telkän nouto ei herättänyt mitään suurta intohimoa Karussa :D
Nohh, toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi ajattelin että NYT vesi on lämmenyt. Ei muuta kun uikkarit taas päälle. Tällä kertaa otin dummyn ja ompelin siihen riekonsiipiä kiinni. Se oli mahtava juttu Karun mielestä. Ja eiku rantaan. Nakkelin sitä ensin veteen mutta uimaan se ei lähtenyt, vinku vedessä sen perään. Menin sitten ite ja aluksi se ui vain just sen verran kun menin mukaan ja patistelin mutta kun se uiminen meni niin hyvin niin se lähti sitten hakemaan sitä dummya. Ja siitähän se sitten lähti uimaan sille päivälle. Se ui monta kertaa ihan hienosti ja minä sain katsella rannalla.



Seuraavana päivänä otin samaisen dummyn ja liisteröin siihen pakkasesta otetun kanansiiven. Se oli myös mahtava homma Karun mielestä. Tällä kertaa ei tarvinnut kun pikkuisen saatella veteen niin poika lähti uimaan ja ui mallikkaasti. Uimaan lähtemisessä hieman vielä empi mutta uiminen sinänsä meni mallikkaasti. Ajattelin sitten että kokeillaan toisesta rannasta... big mistake. Ranta oli hieman jyrkempi kun mitä ajattelin ja Karu ei sitten uskaltanut lähteä uimaan kun tuli liian äkkisyvä. Ei siinä muuta mutta minäkään en päässyt siitä kohtaa uimaan ja katselin typeränä dummya. Jaloissani pyöri Mikki-griffoni, 6 kiloa ja täyttä rautaa valmiina uimaan mutta ajattelin että perhana, uintimatkaa on vain 4 metriä...Karu saa mennä. Jouduin tekemään aika hitosti töitä että sain Karun veteen ja kaks kertaa se tuli jo pois. Meinasin jo luovuttaa mutta vähän jo pelkäsin että siitä jäisi vähän luovuttamisen meininki koiralle kun niin kauan olin taistellut ja lopulta sain sitten Karun hakemaan sen. Sen jälkeen harjoiteltiin helpommilla rannoilla.
Nyt Karu on reipastunut ja se on todella innokas uimari! Välillä sille tulee pieni epävarmuus sen uimiseen lähdön kanssa etenkin uudessa paikassa mutta pitää viedä sitä paljon erilaisille rannoille niin eiköhän se siitä.
Karu on tähän mennessä oppinut kaiken muun sormia napsauttamalla joten pitihän se jokin asia vähän teetättääkin... ettei pääse liian helpolla ;)
Karu oli myös yhtenä iltana irti ns. turvallisella alueella jossa ei tiettävästi ole pesiviä luontokappaleita. Oli mukava nähdä että se liikkuu todella mukavasti ja itsenäisesti, jopa myötätuuleen. Tämä on ollut mulla huolen aiheena kun se on niin iso (nyt 42 kiloa...).
Karulla on edelleen mukavan rauhallinen luonne ja se kyllä antaa vieraiden ihmisten lääppiä mutta vahtiviettiä sillä on. Se ilmenee vain ilmoitusluonteisena eli haukkuu jos joku yllättää mutta esim. kotona se lakkaa välittömästi kun minulle on ilmoitettu asiasta. Se vaan harrastaa sitä samaa myös lenkillä joten en oikeastaan pidä sitä irti jos en ole aivan varma että ollaan keskenään. Jos joku tulee yllättäen vastaan niin se on turha selitellä että se on ihan kiltti kun ton kokoinen hurtta haukkuu jaloissa. Se on tietenkin omaa laiskuutta ettei ole koulinut sitä tuosta. Pitää ottaa asiaksi opettaa sille, että vastaan ei saa lähteä vaikka puskasta hyppäisi lauma norsuja ja niiden ohjastajat ;D
Nyt on sitten seuraavaksi vuorossa näyttelyviikonloppu!

Kevättä rinnassa!

Onpahan ollut taas pitkä, pimeä ja kylmä talvi. Olen jo päättänyt, että mikälisikäli elän vielä eläkepäiviin saakka ja olen vielä järjissäni ja rahoissani niin värjään hiukseni lilaksi ja muutan Espanjan aurinkoon. Siinä sitä tavoitetta kerrakseen.

Karusta on kasvanut talvella iso koira, varmasti jo yli 40 kiloa ja korkeus hipoo 70 senttiä. Vähän huolestuttaa että tuleeko siitä liian iso mutta toisaalta se liikkuu kyllä hyvin. Hankin sille talvella kunnon huskyvaljaat ja joustavan vetoköyden ja opetin vetämään. Mulla on semmonen lumilaudan ja potkurin ihmeellinen välimuoto jota se veti ja lujaa mentiin! Nyt lumet on alkaneet sulaamaan ja ollaan aloitettu pyöräily. Olin valmistautunut siihen, että saan tehdä aika paljon työtä saadakseni Karun kulkemaan nätisti pyörän vieressä mutta saimpa taas hämmästyä! Olen opettanut Karulle vierellä kulkemisen-käskyn ja yrittänyt olla siinä aika ehdoton. Minulla ei ole springeriä (ja kokemukset siitä on itse asiassa aika huonot) joten laitoin Karulle ihan normisti pannan ja hihnan ja käskin vierelle. Lähdin liikkeelle ja Karu oli niin kuin vanha tekijä! Muutamia kertoja se yritti pysähtyä haistelemaan mutta sain sen äänellä jatkamaan. Kertaakaan se ei kiskonut tai yrittänyt vetää meitä ojaan :) Juoksutin Karua rauhallisessa ravissa sillä mielestäni noin isoa ja nuorta koiraa ei pidä rasittaa laukalla. Lisäksi pyrin juoksuttamaan sitä pientareella eikä kovalla asfaltilla. Jouduimme pyörätiellä ohittamaan muutamia koiria ja silloin pysähdyin mutta Karu totteli hienosti myös tuolloin. Koirattomat ihmiset ohitettiin mallikkaasti. Kyllä kunnon peruskoulutuksesta on paljon iloa :)
Karu on kyllä omaksunut perustottiksen ihan kivasti mutta varmahan se ei vielä ole, ainakaan minun mielestä. Kerran se oli iltapisulla mettässä irti niin eiköhän sattunut joku mies pikkukoiran kanssa sinne. Karjasin Karulle mutta se päätti silti mennä katsomaan toista koiraa. Se sai siitä aika paljon sapiskaa multa ja onneksi mies ei suuttunut tahi pikkukoira säikähtänyt kovasti. Toisaalta kerran oltiin jäällä ja Karu ajatti harakoita oikein urakalla. Kokeilin onneani ja käskytin sitä sadasta metristä maahan niin pläjähti siihen paikkaan ja pysyi kunnes tulin vapauttamaan. Nuoren koira kujeita on siis vielä havaittavissa mutta myös paljon positiivista kehitystä. Olen myös pyrkinyt opettamaan pillillä maahan ja luoksetulon ja ihan mukavasti näyttää menevän perille.
Tokossa ollaan treenattu lähinnä kontaktia, seuraamista ja kaukokäskyjä. Ei ole oikein huvittanut treenata koko talvena, ehkä sitä vähän piristyis kesää kohta. Jos ottais tavoitteeksi alokasluokan ensi syksynä. Olin pitkästä aikaa liikkeenohjaajana TOKO-kokeessa huhtikuun alussa ja se lisäsi pikkuisen motivaatiota treenata mutta vain pikkuisen ;)
Lintunoutoa ei olla otettu koko talvena. Muutenhan nouto ei ole Karulle ongelma, se kantaa kaikkea käskystä tai ilman... Ajattelin odottaa että päästään aloittamaan uimaharjoitukset tälle keväälle ja samalla ottaa lintunoutoa.

Käytiin yks reissu Kilpisjärvellä maaliskuussa. Tarkoitus oli hiihdellä koirien kanssa ja kelkkailla. Kävi sitten niin, että kaksi ensimmäistä päivää siellä oli lumimyrsky isolla L:llä! Tässä vähän videopätkää:
http://www.youtube.com/watch?v=u8Hf-sSjfC0
Suomen puolella tie pysyi nippa nappa auki mutta Norjan puolella oli ollut tiekin poikki. Eipä siinä paljon muuta kun istuttiin mökissä ja lämmitettiin takkaa, mukavaa lomailua kyllä sekin. Yhden hiihtoreissun tein kovassa tuulessa ja oli aika hurjaa kun vastatuuleen ei meinannut päästä eteenpäin mutta myötäiseen tulin lentämällä :D Oli kiva katsoa Karun menoa koska se liikkui kivasti isoksi koiraksi ja ennen kaikkea se on itsenäinen koira eli ei pyöri jaloissa. Se tutkii tarkkaan hajujälkiä ja on kiinnostunut ympäristöstään. Tässä video jossa koirat:
http://www.youtube.com/watch?v=ezfRh4G7rmU
Lumimyrskyn laannuttua saattoi sitten todeta että tie mökiltä isolle tielle oli täysin ummessa. Mökki-isäntä kertoi, että aura olisi tulossa...joskus, ruuhkaa riitti. Eipä siinä muuta kun itse työhön ja kolmisen tuntia myöhemmin väylää oli sen verran että neliveto-farmarilla pääsi niukin naukin tielle. Päätie oli vieläkin aika hurjassa kunnossa myrskyn jälkeen mutta kaupassa sai käytyä. Kelkkailemaan päästiin viimeisenä päivänä mutta yhtään ei kärsinyt poiketa reitiltä tai kelkka hupsahti hankeen. Reissu oli joka tapauksessa mukava!

Karu kävi ekassa näyttelyssään Haapavedellä 16.4 ja sai EH:n junnuluokasta. Tuomarina oli Leni Finne. Arvostelu oli ihan ok: Oikeat mittasuhteet. Erinomainen vahvuusaste. Oikealinjainen pää. Voimakas uroksen pää. Hyvät silmät ja korvat. Kaula voisi olla pidempi ja kuivempi. Niukahto eturinta. Ok etukulmaukset. Voimakas rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Käpälät saisivat olla tiiviimmät ja korkeammat. Riittävä askelpituus mutta vielä kauttaaltaan löysä.
Hirmu oli samaisessa näyttelyssä ja sai viho viimein avoimesta luokasta ERI:n, SA:n ja oli lopulta PU-3. Valitettavasti serti meni vielä sivu suun mutta arvostelu oli mukava: Kellertävän punainen. Keskikokoa selvästi kookkaampi. Mittasuhteiltaan oikea. Komea pää. Erinomainen runko ja raajarakenne. Hyvä turkki. Taaksekiertynyt häntä. Hyvä liike. Terhakka luonne.
Hirmulle tämä näyttely on tämän vuoden viimeinen joten mukava että se ERI nyt tuli sieltä.

Olen ilmoittanut Karun kesällä muutamiin näyttelyihin mutta odotan jo nyt elokuuta ja lintumetsästyksen alkua! :D Olen kuullut mukavia uutisia monesta Lapin kolkasta, että lintuja on ollut todella paljon liikkeellä, toivottavasti pesiminen nyt onnistuisi.
Kesän tärkeimpiä tavoitteita Karun kanssa on uintiharjoitukset ja toivottavasti vesityöstä suoriutuminen.

Se seisoo!!!

Marraskuun fasujahdin jälkeen ollaan oltu Karun kanssa ihan hissukseen. Tottista ollaan treenattu ja siinä poika on ollut helppo opettaa. Tuntuu että se oppi hetkessä maahanmenon, vierellä kulkemisen vapaana ja luoksetulon. Välillä pitää tietenkin muistuttaa mutta täytyy todeta, että Karu on tosi nopeaoppinen kaveri. Kun aloitin opettamaan sille vierellä kulkemista (ei samaa kun toko-seuraaminen) ajattelin että tässä nyt menee tovi. Opetin vierellä kulkemisen vielä niin "saksalaisittain" että pidin Karua hihnassa vierellä ja joka kerta kun se kiristi hihna tai yritti nuuskia niin sanoin Ei ja palautin hihnan avulla vierelle. Kun se kulki pienen hetkenkin oikein vierellä niin kehuin tietenkin. Tätä tein muutamia kertoja lenkillä ja se tajus melkein heti. Ottaen huomioon kuinka kukkahattuista koirien koulutus nykyään on (enkä tarkoita tätä pelkästään negatiivisena asiana, käytän itsekin kukkahattumetodeja) niin täytyy todeta, että suoraviivaisen pölkkypääuroksen kanssa toimii hyvin vanhat pölkkypääkoulutusmetodit ;)
Käsimerkkejäkin olen vähän opettanut mutta ne on tullut vähän tokoilun sivutuotteena. Pillisignaalit meillä on eniten vaiheessa. Pillin ääni sai aluksi Karun haukkumaan mikä saattaa johtua siitä, että se matkii Voittoa :D Nyt olen saanut luoksetulon jo tehtyä pillillä mutta maahanmeno on vielä vaiheessa.
Ollaan myös tokoiltu mutta lähinnä treenattu kotona. Nyt pitäisi aktivoitua ja lähteä treenaamaan häiriön alla. Käytännössä olen opettanut sille erikoisvoittajaluokan liikkeitä sillä jos ne menee putkeen niin siitähän on hyvä aloittaa ;)
Karu on kyllä älykäs poika ja se osaa jo avata ovien lukot (kiva tulla töistä kotiin kun se juoksee pihalla vastaan...) ja kun sille tehtiin sisälle oma loosi niin se oppi avaamaan säppilukot hampailla... Ei siis ihme, että se oppii hetkessä kaiken opitun... ja kaiken ei-opetetun ;)
Marraskuun fasujahdissa Karu ei vielä seissyt joten ajattelin, että kokeillaampa vanhaa linnun-siipi-kiinni-onkivavassa-hommaa ja kaivoin yhden riekon siiven esille ja sidoin sen narulla pitkän kepin nokkaan. Kovastihan se kiinnosti ja kun asetin siiven lumeen niin naps, poikahan seisahti! Siinä se nökötti kunnes käskin mennä ja silloin se ryntäsi siivelle jonka nykäisin pois. Kokeilin tätä useamman kerran ja kyllä se poika seisoi! Sain otettua kuvankin, joskin laatu ei ole häävi. En oikeastaan aio sen kummemmin tätä käyttää koska se on pelkkää "temppuilua" mutta hauska nähdä, että se seisonta löytyi sieltä! Eri asia sitten miten oikealla linnulla mutta hyvältä se näytti, tiivis seisonta ja odotti käskyä.
Nyt syyhyää kauheasti tehdä vielä yksi reissu Ruotsin tunturiin esim. maaliskuun puolella jos vain kelit sallii. Pakkastahan saattaa tunnetusti olla... Olis kiva nähdä miten homma on kehittynyt ennen kun metsästyskausi on ainakin lintujen osalta kokonaan ohi. Keväällä alkaa sitten kauhea urakka opettaa Karu uimaan... yrittää nyt saada pustan kasvattia pulikoimaan ;)

Meidän suomenpystis Hirmu kävi joulukuussa linnunhaukkukokeessa ja ylitti itsensä. Ei ole kuulemma koskaan toiminut niin hienosti kun kokeessa joten kai se kertoo jotain nyt kohta 3-vuotiaan Hirmunki kehityksestä. Avo-luokan 1-tulos jäi sitten 3 pisteen päähän sen takia ettei tullut uusintalöydöksiä eli Hirmun olisi pitänyt ottaa yksi ja sama lintu toisen kerran haukkuun sen jälkeen kun se on kerran karkottunut. Hirmun tulos jäi siis 2-tulokseksi ja pisteitä tuli 67. Tietenkin se harmittaa kun jää vain muutamasta pisteestä kiinni mutta totesin sitten, että ens kerralla pitää sit haukkua 90 pistettä niin ei jää mitään selittelemistä ;)
Hirmu sai hausta 7/10 pistettä, löytökyky oli 15/15 ja löytömahdollisuuksia 7 joista siis löytöjä 7. Merkintä oli 7/10, äänenanto 5/5, pysyttäminen 15/20, ensihaukun saanti löydöistä 7/10, seuraaminen 7/10, puustalöydöt 3/5, lisäansiot 1/5 mutta uusintahaukut siis 0/10. Virhepisteitä ei tullut. Haukkutiheys oli 128/min eli kyllä sieltä ääntä tulee :D Ihan hyvät pisteet siis.
Hirmua on nuoresta iästään huolimatta kysytty jo jalostukseen. Emme ole vielä oikein innostuneet antamaan sitä jalostukseen, olisi mukava jos se saisi sen 1-tuloksen ensin ja näyttelystäkin voisi tulla se Eri. Silloin voisi vaatia, että nartullakin pitäisi olla jotain näyttöä. Suomenpystiksillä on semmoinen ikävä pykälä Pevisa:ssa, että Pevisan tarvitsee tehdä vasta toisen pentueen kohdalla. Toisin sanoen pennut voi tehdä koiralle jolla ei ole terveystutkimuksia eikä mitään tuloksia mistään lajista. Toivoisin, että tähän tulisi muutoksia pikkuhiljaa vaikka hitaastihan asenteet muuttuvat. Mutta ehkä se vielä joskus Hirmullekin sitten löytyy se sopiva morsian, poika on kuitenkin terveestä suvusta ja sillä on jopa kaikki hampaat suussa! ;)

Etelän hetelmät.

Marraskuun alussa lähdettiin sitten Karun kanssa viikonlopuksi kohti Mäntsälää ja fasaanihommia. Mukaan seuraksi lähti Päivi ja pienmynsteri Rodi joka on noin 9 kk. Tarkoitus oli yöpyä Rantamaan poppoon luona (kennel Qasidas) ja lauantaina treenata heidän naapurin pelloilla ja sunnuntaina sitten osallistua Weimariseisojakerhon jahtiin Kärkölässä. Ennen tätä reissua Karu oli nähnyt peräti yhden fasaanin. Karu on nähnyt huomattavasti enemmän metsäkanalintuja mikä varmaan on tyypillistä pohjoisen koiralle. Seisonnasta ei ollut vielä tietoakaan.
Saavuimme perille Mäntsälään perjantai-yönä ja meidän koirat oli hieman pettyneitä kun heti piti laittaa nukkumaan. Yö olikin hieman levoton mutta aamulla herättiin ihan reippaasti. Päivi lähti Sadun mukaan hakemaan fasaaneita ja me muut tehtiin aamiaista. Sadun luona yöpyi muutakin porukkaa ja aamulla lähempänä asuvia tuli lisää. Suurin osa osallistujista taisi olla kennelin edellisestä pentueesta eli aika lailla Karun kans saman ikäisiä.
Erittäin mukava yllätys oli että entinen koirani Aku tuli paikalle. Akun uusi omistaja Susanna tuli treenaamaan Aku puolisiskon Nomin kanssa ja otti myös Akun mukaan. Jälleennäkeminen oli erittäin iloinen :)
Ensin kokeiltiin koirien seisontakynnystä ihan liinassa. Karu oli erittäin innostunut fasaanista mutta ei se vielä seiso kunnolla. Muutama nuori weimari seisoi jo tosi komeasti. Tämän jälkeen jakauduimme kahteen porukkaan ja lähdettiin katsomaan vähän maastoja. Jokainen koira sai noin 10-15 minuuttia hakuaikaa kerralla. Linnut oli tietysti metsäsaarekkeissa mutta jonku verran juoksutettiin tietenkin myös pelloilla. Karu juoksi ekan hakuerän alueella jossa ei tiettävästi ollut meidän irti päästämiä fasaaneja mutta lehtokurppia saattoi kuulemma olla. Karu ei vielä hae kovin laajasti mutta innokkaasti se rämpi menemään. Toisessa hakuerässä hajuja oli paljon ja Karu oli aivan innoissaan mutta lintua se ei löytänyt. Hetken päästä kävi ilmi, että joku ohari sillä oli tullut koska astuimme melkein kukon päälle joka oli ollut Karun alueella. Tässä vaiheessa alueelle kaarsi hirviporukka joka yritti houkutella meitä mukaan toisenlaiseen jahtiin. Hetken päästä herroille kävi selväksi että olimme aika lailla kolunneet heidän alueen ja he päättivät katsella alueen reunamia. Siirryimme tietä pitkin kohti taloa kun yksi fasaani meni hirviporukan ohi juosten metsään. Äijät huitoi meille vimmatusti ja päätin mennä Karun kans katsomaan tilanteen. Karu sai hyvän käryn ohi juosseesta kanasta ja lähti jäljestämään sitä. Noin 30 metrin päästä kana löytyikin hienosti ja Karu tökkäs sen ilmaan - kun se ei vielä seiso. Karu juoksi perässä ehkä 10 metriä mutta tuli takaisin kun kutsuin.
Lähdimme katsomaan toista aluetta ja siellä Rodi löysi yhden fasaanin joka oli sitten tavallaan tietolintu. Lähdin Karun kanssa katsomaan tilannetta ja ensin juoksutin sitä metsässä vähän kauempana. Nyt näkyi jo ihan kivasti vähän itsenäisempää työskentelyä ja haun lopuksi Karu löysikin fasun ja tökkäs sen jälleen ilmaan. Pysähtyi heti ja tuli takaisin.
Päivän aikana nähtiin myös aikuisten koirien komeita riistatöitä ja päivän lopuksi aikuisille koirille tiputettiin fasaaneja. Hirviporukkakin kaatoi alueemme reunamilta pari hirveä ja olivat kovin tyytyväisiä.
Illalla tein porukalle hirvikäristystä ja tuhosimme isäntäväen viinivarastoa.
Aamulla oltiin ensin vähän hiljaista porukkaa mutta aamiaisen jälkeen oltiin taas aika hyvässä iskussa ja lähdettiin nokka kohti Kärkölää.
Porukkaa oli kerhon jahdissa kahden ryhmän verran josta osa aikuisia konkareita ja osa sitten näitä pentuja.
Karu sai lähteä meidän ryhmän ekana ja hakua oli kestänyt varmaan minuutin kun näin kukon juoksevan pellon reunaa pitkin. Karu ei tässä vaiheessa nähnyt lintua joten komensin koiran linnun perään ja se lähti taas jäljestämään. Eipä aikaakaan kun lintu oli jo tökätty komeasti ilmaan. Toisessa hakuerässä Karu haki ensin yhden pienen metsäsaarekkeen ja lähti sitten vetämään lujaa ojanvartta pitkin. Jälki oli aivan oikea mutta Karu ei edes huomannut kun fasaani lähti edestä lentoon. Jäljen loputtua Karu tuli sitten omia aikojaan pois. Kolmannessa hakuerässä kävelin ensin peltosaarekkeen yli sillä tähän mennessä peltohakua oli ollut varsin vähän. Karu juoksi ihan kivasti mutta ei kovin laajasti. Selvästi pentu tarvitsee vielä hyvät hajut tueksi. Sen jälkeen menimme taas metsään missä oli tietolintu. Tällä kertaa Karu sai vainun yläpäisesti ja löysi sen perusteella fasun joka taas tökättiin ilmaan. Jälleen kerran koira tuli heti takaisin eikä saatellut yhtään.
Pidimme lounastauon makkaran grillauksen merkeissä ja tämän jälkeen lähdimme vielä maastoon. Karu oli jo aika väsynyt mutta saimme jälleen kerran kunnian aloittaa. Karu haki aika kauan metsäsaarekkeessa ennen kuin taas nosti yhden kukon jostain risukosta ylös. Tämän jälkeen annoin toisten tehdä töitä ja Karun levätä. Ihan lopuksi Karu sai vielä hakea pienen alueen josta ei kuitenkaan löytynyt mitään. Poika oli jo aika valmis tapaus tässä vaiheessa.
Päivin Rodi harrasti vähän sikailua alkupäivästä peräänmenojen ja jänisajojen muodossa mutta ihan lopuksi saimme sillekin komean riistatyön. Vanhemmat koirat tekivät jo sitten tosi komeita riistatöitä ja fasaaneja paukuteltiin paisteiksi saakka.
Olimme siis varsin tyytyväisiä päivään kun lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Kotimatkalla jouduimmekin kamalaan lumimyrskyyn mutta kotia päästiin.
Kokemuksesta jäi hyvät fiilikset siltä osin että Karun haku kehittyi ja koira löysi todella hyvin lintuja eli nenä on kunnossa. Seisontaa ei ole vielä tullut linnulle mutta on se seissyt mun pikkukoiria :D Kasvattaja kertoi että veljensä seisoo jo komeasti joten ehkä se Karukin vielä hoksaa tässä.
Viikonloppu oli todella tehokas ja nuorelle koiralle oivaa treeniä. Metsästysmuotona hieman outo näin pohjoisen ihmisille joka on tottunut rämpimään metsässä tuntitolkulla riistan perässä mutta kuten sanottu, tehokasta hommaa ja onhan fasaani mainiota riistaa!
Pitää tässä vielä kiittää isäntäväkeä, kerhoa, muita osallistujia ja matkaseuraani. Pitää ottaa uusiksi tässä joku kerta.

Tunturissa.

Lokakuu on lopussa ja kohta on metsästyslomat pidetty.
Kävimme vielä viisi päivää Käsivarressa pyytämässä riekkoja. Niitä löytyikin joka päivälle muutamia mutta hyvin harvakseltaan. Reppuun niitä saatiin viisi kappaletta ja se oli ihan riittävästi ottaen huomioon kuinka vähän niitä on. Ilmeisesti riekkoja löytyykin nyt paikallisesti. Kuulin eräältä mieheltä kuinka he olivat kulkeneet viikon verran Utsjoella isolla porukalla ja monella koiralla mutta reppuun saivat vain kaksi ja havaintojakin oli alle kymmenen. Toiset taas ovat samoista kairoista löytäneet ihan mukavasti lintuja. Riekot tietenkin myös siirtyvät paikasta toiseen.
Kävelin osan ajasta Karun kans kahdestaan. Se meni kyllä ulkoilun puolelle sillä Karu ei vielä lähtenyt kauas. Ei voi sanoa ettei se hae sillä sitä se tekee aktiivisesti mutta kovin kauas se ei vielä irtoa. Näin ollen se ei juuri löytänyt riekkoja. Sopuleita se sen sijan söi :D Muutamina päivinä se sai sitten hakea saksanseisoja Iitan kanssa ja silloin se irtosi ihan kivasti Iitan perään. Lisäksi se oli selvästi saanut vähän itseluottamusta sillä välillä se lähti omillekin retkille kauemmas. Yleensä syynä näille retkille oli joku haju tai sopuli. Iita löysi riekkoja ja kun ne lähti lentoon niin Karukin innostui ja silloin tuli sitä laajuuttakin! Karulla ilmeni semmoinen hauska juttu että riekon haju aiheutti sillä kaikkien selkäkarvojen pystyyn nousemisen. Viimeisenä päivänä Karu myös seisoi riekkoja jotka se itse haistoi mutta kunnon seisonta se ei vielä ollut. Pikemminkin semmoinen pysähtely. Riekot se lopulta siivitti itse ja menipä vielä vähän peräänkin. Käsivarteen ehti tulla viitisen senttiä lunta ja maisemat oli hyvin kauniit. Mukava reissu kaiken kaikkiaan.
Hirmu the pystykorvalla ei ole ollut paljon virkaa tunturireissuilla ja nyt se pääseekin vielä Ruotsiin metsälle. Toivetta on päästä sen kans vielä kokeeseenkin. Pystykorvapuolella on kauhean ongelmallista löytää tuomari. Jokaisella koiralla täytyy olla oma tuomari ja yleenäs se jää ohjaajan tehtäväksi hankkia se tuomari. Ei ole aivan helppoa saada ihmiset käyttämään vapaa-aikansa tuomarina toiselle koiralle. Yleensä jokainen joka käyttää koiraansa kokeessa suorittaa itsekin palkintotuomarikurssin ja sitten autetaan kaveria tuomaroinnissa. Tuntuu vähän ihmesysteemiltä kun on seisojia harrastanut mutta toisaalta, mitäpä siitä tulisi jos viisi pystykorvaa kulkisi ryhmässä metsässä :D
Olen aina silloin tällöin käynyt treenamassa paikallisten settereiden kanssa ja ajattelin nyt, että siinä voisi olla oiva vetoapu Karun hakuun. Edellistä weimaria kun siellä käytin niin se häipyi horisonttiin jonku setterin kanssa :D Fasuja oli kuulemma maastossa koska kokeet on tulossa joten menin katsomaan tilanteen. Ikävä kyllä ketään ei tullut paikalle tänä kertana. Ilmeisesti metsästyskausi oli vielä niin kuumana että jengi oli vielä mettällä. Olin kuitenkin raahannut itseni paikalle ja koska tiedän maastot lähdin Karun kans vähän pellolle saapastelemaan. Haku oli kovin kapeaa mutta kovasti nenä kävi. Tuuli oli sivusta ja hieman myötäinen mutta ajattelin, että teen vain pienen lenkin ja kävelen vastatuuleen takaisin. Tulimme pienen metsäsaarekkeen kohdalle ja Karun nenä kävi vimmatusti. Arvasin jo melkein että siellä on lintu. Välissä oli iso vesioja ja Karu ei vielä irtoa niin hyvin että olisi lähtenyt rämpimään yli. Katsoin kauempaa kapeamman kohdan ja menin yhdessä Karun kans metsäsaarekkeeseen. Karu lähti heti tutkimaan hajua ja kun se kulkee vielä kovin alapäisesti niin melkein arvasin kuinka siinä ryteikössä kävisi. Kohta se törmäsikin fasaanikukkoon ja jäi sitten hämmästyneenä katsomaan sen lentoa. Kovasti se kukko kiinnosti mutta perään ei menty. Näin minne lintu laskeutui mutta annoin sen hetken olla. Ohjasin Karun vähän muualle ja katsottiin muitakin palstoja. Paluumatkalla menin sitten takaisin sinne missä fasukukko oli ja lähdimme metrin korkuisessa ruohikossa sitä etsimään. Karu alkoi pysähtelemään mutta ei ottanut kunnon seisontaa. Tästä seurasi että me melkein käveltiin fasun yli :D No ei siinä mitään, hyvää treeniä pennulle. Lähdimme takaisin autolle ja annoin vielä Karun juosta vähän peltoja pitkin. Hajujen perään se jo lähtee vähän kauemmas mutta muuten kulkee lähellä. Ihan tyypillistä pentumeininkiä.
Tajusin just etten ole treenannut ollenkaan kylmän linnun noutoa sen kans sitten viime kesän. Sen jälkeen kun Karu varasti Hirmulle ammutun pyyn ja söi sen niin en ole ollut kauhean huolissani. Kaikkea se kyllä noutaa muuten ja tuo nätisti käteen. Pitää keväällä hioa sitten, en ole kauhean huolissani.
Tottista ollaan treenattu ja etenkin maahanmenoa. Olen käskenyt maahan ja nopeasti painanut sen alas. Aluksi se heitti leikiksi ja sen jälkeen se järsi mun kättä ja yritti olla eri mieltä mutta nyt ollaan samalla linjalla. Itse asiassa se menee suoraan käskystä maahan nyt mutta en ole vielä treenannut häiriön kanssa, se on seuraava projekti.
Olen edelleen tosi tyytyväinen tähän pentuun, sillä on ihan loistava luonne ja meininki. Se saattaa maata omassa sängyssään ja syödä luuta kun Ella-neiti kohta 2v kömpii sinne sen seuraksi ja ottaa siltä luun. Se ei ole moksiskaan. Yksinoleminen on ollut sille vähän hankalaa mutta ei se ole siinäkään pahimmasta päästä.
Saksanseisoja Iita on tuottanut huolia. Iitalla todettiin jotain sydämen rytmihäiriöitä ja kaiken lisäksi sillä on kahtena kertana mennyt takapää alta nyt syksyllä. Ne on olleet ihan ohimeneviä kohtauksia mutta huolestuttavaa kuitenkin. Iita kävi sitten sydämen ultrassa jossa todettiin hyvin lievät sydämen kehityshäiriö joka aiheuttaa joskus epänormaalia sydämen takaisinvirtausta mutta käytännössä tämä ei estä sen normaalia elämää. Samalla kuitenkin todettiin kohonneet maksa-arvot ja valkosolut sekä anemia. Eläinlääkärin mielestä se viittasi Cushingin tautiin eli lisämunuaiskuoren ylitoimintaan joka aiheuttaa elimistössä kortisolin ylituotantoa. Tämän seurauksena Iita joutui hormonirasitustestiin. Odottelemme nyt testin vastauksia. Ikävää jos vielä suhteellisen nuori koira onkin jo sairas, pidetään nyt peukkuja että vastaus olisi hyvä!

Syksyn satoa

Ihana syksy ja mukavat hetket metsässä! Tämä syksy on minun osalta mennyt pennun kanssa kävellessä joten meikäläinen ei ole tarvinnut montakaan laukausta ampua. Vaan se ei minua haittaa, mukava kävellä metsän rauhassa kauniina päivänä ja katsoa pennun hölmöilyä. Suurin sijaiskärsijä on ehdottomasti ollut saksanseisoja Iita. 5,5 kk vanha Karu ei tietenkään metsässä irtoa kovin kauas joten olen ottanut Iitan mukaan ja sillä tavalla saanut Karun irtoamaan vähän. Joskus se juoksee kauaskin Iitan mukana, etenkin jos on hajuja mutta siinä vaiheessa kun Iita häippäsee jonnekin 100 metrin päähän niin Karu on hiippaillut takaisin minun luokse. Iita on 6,5 v ja erittäin varma ja laajahakuinen metsästyskoira. Ongelmana on ollut Iitan tiedottamattomuus eli ennen koira ja lintu jäi joskus löytämättä. Metsästyksen sähköistymisen myötä Iitakin kulkee tutkapanta kaulassa joka ilmoittaa milloin koira on seisonnalla. Näin se Iita nykyään löytyy ja lintu siinä samassa, kätevää. Iita-parka joutui tosiaan monena päivänä kulkemaan minun ja Karun mukana eikä se varmasti ollut sille aivan helppoa henkisesti. Yhtenä päivänä Iita seisoi komiasti ja ajattelin, että Karu olisi voinut säestää sitä niin mitä vielä, Karu lähti seuraamaan hajuvanaa Iitan edestä ja vot, sieltä lähti 20 metrin päästä iso metso. Iita katsoi minua aika tyrmistyneenä siinä vaiheessa. Toisena kertana oltiin teerien metsässä ja Iita seisoi kovin arkoja teeriä pariin otteeseen ja Karu törmäsi niihin kaikkiin. Karu ei siis todellakaan vielä seiso, ei sinnepäinkään. Eikä se minua haittaa mutta Iitaa kylläkin :D Yhtenä päivänä Iita oli jo erittäin epätoivoinen kun sille ei ollut mitään vielä tippunut minun toimesta ja niimpä se toi mulle suurin piirtein syliin yhden pyyn. Me jallitettiin sitä hetken mutta sitten se lensi semmoiseen ryteikköön että luovutin. Iita oli kyllä syystäkin pettynyt minuun :D
Nohh, onneksi Janne on tiputtanut Iitalle pari koppeloa ja pyyn. Tosin sen pyyn kanssa kävi niin, että Karu ryösti sen myöhemmin ja pisteli suihinsa. Tässä vaiheessa ajattelin että eipä tuo kylmän linnun nouto näytä muodostuvan ongelmaksi. Kutsuin itse asiassa Karun luokse pari kertaa ja se olisi kiltisti luovuttanut sen pyyn minulle. Siitä olin erittäin tyytyväinen. Koska pyy oli jo niin muusina niin annoin sen syödä sen. Nyt varmaan moni kauhistelee mutta en ole tuosta huolissaan ;)
Myös Hirmu the pystykorvalle on ammuttu tänä syksynä koppelo. Sillä on ollut ongelmana puusta löytö mutta se on nyt parantunut huomattavasti. Hirmun haku on välillä liian kapeaa mutta hajujen löytyessä se irtoaa ihan kivasti. Hirmu on myös haukkunut karhua Ruotsissa, ampua ei voinut mutta on se vaan aika hurja Hirmis!


Karulla on hyvä nenä ja se lähtee herkästi seuraamaan nenäänsä mutta se juoksee kyllä lintuihin vielä pahki. Positiivista on ettei se (vielä) myöskään ajata niitä ollenkaan. Koska jos niin olisi niin se sais pysyä pois metsästä kunnes tottis on hanskassa. Sitäkin ollaan harjoiteltu ja nyt olen ottanut kaksi vanhaa pakkokonstia käyttöön. Toinen koskee luoksetuloa ja sitä treenaan nyt hihnassa niin että sanon tänne ja heti otan liinasta luokse. Sen Karu on oivaltanut aika nopeasti joten nyt vois pidentää liinaa. Toinen on maahanmeno jossa yksinkertaisesti pyydän maahan ja samalla painan Karun maahan. Tämä on vielä sillä asteella että Karu pitää koko hommaa vähän leikkinä joten tämä poika ei pienistä pakotteista tosiaankaan paineistu! :D Tämän lisäksi me vielä harjoitellaan myös tokoa ja liikeiden opettelu on Karulle helppoa mutta niinhän se yleensä seisojalle on, motivaatio on sitten ihan toinen asia ;)
Karu on myös tiedottanut eka kertaa - tosin saalis ei ehkä ollut niin mieluinen. Olin kävellyt Karun kans metsässä ja tultiin sitten tielle. Karu pysähtyi ja jäi tuijottamaan mua. Sitten se meni vähän matkaa takaisin metsään ja katsoi taas mua. Lähdin seuraamaan mua kun se vei mua johonki. Lopulta se pysähtyi ja katsoi minua ylpeänä. "Saalis" oli ihmisjätös... Karu oli tohkeissaan löydöstään muttei onneksi alkanut kierimään siinä ennen kun sain vietyä sen pois siitä. Toiminta oli kuitenki hieno, ehkä se saalis on joskus toista maata :D
Karu ei myöskään (vielä) välitä poroista mutta muutaman kerran on tehnyt mieli sanoa erittäin rumasti Voitto-griffonille kun se parhaansa mukaan yrittää opettaa Karua huonoille tavoille. Nimittäin Voitto lähtee haukkumalla porojen luokse mutta se ei kuitenkaan onneksi jaksa ajaa niitä. Ikävä kyllä Karu ottaa Voitosta mallia joten siinä saa olla vähän tarkkana.
Olen vielä tänä syksynä ollut mukana hirvenpyynnissä ja ihan mukavaa puuhaa se on sekin. Meidän seuralla on 71 lupaa joten töitä riittäisi!!! Tosin parikymmentä lupaa on "pankissa" mutta kaadettavaa ois silti 50. Tähän mennessä on kadettu kai jotain 25-30 joten urakkaa riittää. Itse en ole vielä kaatanut yhtään itse, lähin kävi 250 metrin päässä ja se kaadettiin poikien toimesta jotka olivat lähempänä kun minä. Karukin sai käydä ihmettelemässä hirveä ja onhan koirat syöneet aikamoiset määrät hirvenlihaakin!
Ensi viikolla olisi tarkoitus vielä tehdä yksi reissu tunturiin seisojien kanssa. Reissua varjostaa nyt kuitenkin Iitan terveystilanne. Iitalla todettiin viime keväänä sydämen sivuääni. Nyt syksyllä sillä on mennyt kahdesti peräpää alta yllättäen ja hetkellisesti. Emme tiedä liittyykö nämä kaksi asiaa toisiinsa mutta ensi viikolla Iita käy perusteellisissa tutkimuksissa jossa toivottavasti jotain selviää.
Ikävä kyllä nämä karvaiset kaveritkin vanhenevat ja joskus sitä unohtaa kuinka nopeasti se tapahtuukin. Pidämme nyt kuitenkin peukkuja ettei Iitalla olisi mitään vakavaa koska tämä koira kyllä viihtyy sohvan nurkassakin mutta koskaan se ei ole niin elossa kun metsässä riistahajujen keskellä. Näin se vaan on.